keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Muilla mailla: Ranska, Osa 2, samppanjatiloilla

Moni varmasti kilisteli tämän vuoden käyntiin kuohuvaisten kuninkaalla, samppanjalla. Näin jälkimainingeissa onkin hyvä aika kursia syksyn Champagnen matkamme paras anti, ja kertoa hieman eri samppanjatiloista missä vierailimme. Maistoimme muutamassa päivässä enemmän samppanjoita kuin koko ikänä on tullut maisteltua. Erottelimme vivahteita, tuoksuja ja värejä samppanjatilojen isäntien ja emäntien opastuksella, huisia ja avartavaa!


Kävimme kolmella hyvin erilaisella tilakierroksella. Jokaisesta näimme ja opimme vielä edellistä enemmän ja pääsimme vielä syvemmin kiinni kuplajuoman maailmaan.  Eipä tässä vielä mitään asiantuntijoita olla, mutta samppista osaamme arvostaa ihan uudella tavalla, nyt kun on käynyt paikan päälla kuulemassa ja näkemässä kuinka tarkasti homma toimii. Läheskään kaikille samppanjatiloille ei yleisö pääse ja suosittelemme etukäteisvaraamista vaikkapa sähköpostitse. Ymmärtäähän sen hyvin, pienemmillä tiloilla ei ole rahkeita pitää milloin vain tunnin esitelmää tilasta ja ottaa vastaan pullon tai kaksi ostavia turreja, ja taas isoillakin taloilla on omat kapasiteettinsa.



Ensimmäiseksi kohteeksi valitsimme Pommeryn samppanjatalon. Tälle vierailukohteelle oli annettu arvosanaksi paljon tähtiä, ja kerrottiin kuinka poikkeava paikka Pommery on verrattuna muihin taloihin. Pramea ympäristö hätkähdyttikin. Pihamaa oli kuin satumetsä sinisine kuusineen ja talotkin näyttivät satulinnoilta. Pommeryyn olimme varanneet englanninkielisen kierroksen viileissä samppisluolastoissa. Champagnen alue on hyvin kalkkipitoista, ja siihen kaivetut luolastot tarjoavat täydelliset olosuhteet shampanjoiden kypsytykseen. +11, kosteus, home ja pimeys ja avot! Pian (tai ei nyt niin pian) valmistuu kuplajuomaa.





Pommeryssä teimme pitkän opastetun kierroksen noin 25 hengen ryhmässä.  Luolastot olivat megakokoiset, ties miten monta sataa pölyistä pulloriviä kohdattiin hämärissä holveissa ja käytävillä. Välillä oli suurempia kallioon hakattuja "huoneita" joissa oli esillä kaikenlaista taidetta ja valoteoksia. Kierros oli ensimmäisenä kierroksena aika ihmetys joka päättyi lopulta lasilliseen samppanjaa joka kuului kierroksen parinkympin hintaan (muista varata liput jo kotoa käsin!). Ulos mennessä piti vielä piipahtaa paikan myymälässä jossa oli tarjolla kaikenlaista kokinessusta avaimenperiin Pommeryn logolla. Toki pullojakin oli myynnissä. Pommeryn ollessa iso ja kuuluisa talo, jäi kierroksesta hieman turistifiilis, (opas puhui kovin väsyneesti ja hoputtamalla, kiireellä ryhmä sisään luolastoon ja toinen ryhmä ulos ja välillä luolastoissa ryhmät kohtasivat ja olisi pitänyt kulkea aivan oppaan kintereillä jotta olisi kuulut kaiken opastuksen) ja sen tähden ei meiltä viittä tähteä saa. Ensimmäiseksi kierrokseksi kuitenkin hyvä aloitus, jonka jälkeen on mukava siirtyä tutustumaan pienemmille tiloille.





Yövyimme matkallamme samppanjatila Guy Charbautilla, pienessä Mareuil-sur-Ay -kylässä, aivan Marne joen kyljessä. Tunsimme päässeemme todellisen samppanjan ytimeen täällä kauniissa ranskalaisessa pikkukylässä, viinipeltojen välissä, tätähän fiilistä sitä lähdettiinkin hakemaan! Sampanjatalon nykyinen isäntä, Guyn lapsenlapsi Xavier ja hänen perheensä, esittelivät meille taloaan niin hyvin kuin englantia taisivat (yllättävän hyvin!) ja kävimme tietysti myös tutustumassa Charbautien kellareihin ja tuotantotiloihin. Määrät ja volyymit on hiukkasen pienemmät kuin Pommeryllä ;) Maistelimme miltei kaikki Charbautien samppanjat läpi illallisen aikana, ja tokihan sitä ostettiin muutama pullo (halvimmillaan noin 15 euroa!) sekä oikeaoppisesti tulppaanin muotoiset ja Charbautin tilan leimoilla varustetut lasit pysyvämmäksi muistoksi matkalta. Majoitustilat olivat oikein söötit ja hyvät ja navetassa tarjoiltu päivällinen ja aamiaiset runsaat ja herkulliset. Suosittelemme Champagneen matkaaville.








Viimeisen, aivan uskomattoman tilavierailun koimme vastapäätä Charbautteja, samppanjatila Philipponnatilla. Philopponnaattia saa myös meiltä Suomesta ja ainakin samppanjatietäjät tuntevat Philipponnatin ylpeyden, Clos des Goisses-samppanjan, jota pääsimmekin maistamaan. Oli tuuri että samalle kierrokselle meidän kanssamme tuli kiinalainen juoma-alalla työskentelevä jamppa, joten varmasti saimme tämän takia vielä spesiaalimpaa kohtelua ja huomiota, niin että vietimme huomaamatta lähes kolme mielenkiintoisesta tuntia tilalla! Kiersimme tuotantotilat, näimme sammiot, tynnyrit ja altaat ja saimme tarkan opastuksen miten juuri Philipponnatilla samppanja valmistetaan. kellarit olivat taas vaikuttava kokemus, mutta entäpä sitten dégustation eli maistelu! Paikalle saapui talon isäntäkin joka ilostui kun kerroimme olevan Suomesta. Hän oli juuri pari viikkoa sitten oli ollut Helsingissä ja kehui muuten A21-drinkkibaaria :) Tässähän vaiheessa olimme jo päässeet maistamaan koko Philipponnatin 7 päisen repertuaarin, ja sitten olikin aika ottaa esille piilopullo, koska olihan täällä tänään suomalaisia vieraita. Tiukkaa tavaraa eli rypäleiden puristusjäämistä tislattua viunaa, eli sitä jota grappaksi kutsutaan italiassa. Muille tämä ei oikein maistu kun suomalaisille vieraille, kuulemma ;)

Kiina-jamppa pyysi vielä isäntää näyttämään kuinka samppanjapullo avataan sapelilla, ja nätistihän se avautui. Kaikien yllätykseksi/pettymykseksi pullo olikin ns. reksiviittapullo jonka isäntä oli epähuomiossa napannut, sisältö ei siksi kuohunnut. Siististä leikkauspinnasta näimme miten paksua tuo pullolasi oikeastaan onkaan, näinhän sen on oltava jotta pullo kestää paineet.














Kävimme vielä kävelemässä Philipponnatin omistamalla läheisellä Clos des Goisses pelloilla. Tämä noin 5 hehtaarin pelto on todella jyrkässä etelärinteessä Marne-joelle päin. Rypäleet nauttivat auringosta ja tuottavat suuremman alkoholipitoisuuden kuin alueen muut pellot. Maistelimme luvan kanssa makeita rypäleitä suoraan puskista!

Saimme kuulla mahtavan määrän samppanjatietoa matkallamme, tässä lyhyesti pääpiirteittäin samppanjasta:

Samppanjaksi saa kutsua vain Ranskassa, Champagnessa, tietyillä alueilla viljellystä rypäleistä ja valmistetusta juomasta. Alueen erikoiset olosuhteet, kalkkipitoinen maa ja ilmasto tekevät viinistä erityisen ja muista poikkeavan. Samppanjaa valmistetaan kolmesta rypäleestä erilaisin sekoituksin: Chardonnaystä sekä punaisista Pinot Noirista ja Pinot Meunierista. Samppanjan teko on pitkäpinnaista ja pirun tarkkaa puuhaa. Ihan ensin rypäleet poimitaan, painetaan varovasti mehut irti ja valmistetaan rypälemehusta viiniksi metalli tai tammitynnyreissä. Sitten eri viineistä maistellaan ja tehdään halutunlainen sekoitus. Sekoitukset pullotetaan, lisätään sokeri ja hiiva, ja suljetaan metallisella kruunukorkilla. Hiiva ja sokeri saa aikaan kuplat juomaan. Pullot viedään viileisiin kellareihin kypsymään vähintään reiluksi vuodeksi, yleisesti noin 3-7 vuodeksi. Pulloja pitää tanssittaa eli pyöritellä jotta hiivan sakka ei jähmety pulloon. vähitellen pulloa kääneellään niin, että pullon melkein pystyasennossa. Kääntämien tapahtuu nykyään aika paljon koneella, mutta spessummat pullot käännetään vielä käsin. Kääntäminen on jäätävän tarkkaa puuhaa. Kuus-seitsemänkymppiset sedät, jotka maistelevat ja pyörittelevät pulloja ovat kultaakin arvokkaampia tiloille. Huh! Sitten on aika jäähdyttää pullon kaulaan valunut hiivasakka ja avata pullo ja piuf, hiivakalikka singahtaa paineella ulos pullosta.  Pullo täytetään tilkalla viinisokerilientä. On aika laittaa oikea korkki, labelit ja nimilaput paikalle ja aikaisintaan muutaman kuukauden päästä samppis on valmis juotavaksi. Tämän jälkeen tosin kuin punaviini, ei samppanja enää säilytyksessä pahemmin parane. Kannattaa juoda siis pois vaan pullot nurkista :) Vakiosamppanjaa suositellaan säilytettävän max. 3 vuotta kotioloissa.

Ehdottomasti yksi mahtavimmista reissuista! Suosittelemme samppanjamatkaa ja erityisesti pientilavierailuja. Syksy oli hyvä aika matkustaa, sää oli erinomainen ja turistiruuhkia ei ollut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti