lauantai 9. tammikuuta 2016

Haaveiden hetki, #Tamarinhetki.

Lähipäivien paukkupakkasissa on ollut jotain hyvääkin, aurinko nimittäin on paistanut pilvettömältä taivaalta! Ja valo piristää, tekee virkeämmäksi. Mutta samalla kun nenänpäätä pistelee ja varpaita kipristää, tulee hetkittäin ajatelleeksi kumpa sitä olisikin jossakin lämpöisessä. Miten olisi Thaimaa? Se on paikka, josta tiedän vain sen mitä tutut ovat kertoneet, media välittänyt, sekä makumatkoja ravintoloissa ja kokeiluja kotona.

Tutustuminen aitoon thaikulttuuriin ja thairuokaan, lisänä vähän hikistä lämpöä, skootterikaaosta Bangkokin kaduilla ja kaiken stressin laukaiseva thai-hieronta. Oh yes, tätä mä niin tarvitsisin nyt, sanoo tämä neiti! Hörppisin ihanaa papyamehua katukeittiöiden eksottisessa tuoksumaailmassa, toisessa kädessä tahmakka kanavarras hiiligrillistä. Mistä kojusta nappaisin seuraavan maistiaisen?


Uusi maa, uusi kulttuuri, uudet maisemat, tuoksut, ihmiset ja ne ruokaelämykset. Nämä sytyttävät ja innostavat. Ihmisten erilaiset tavat elää, tehdä ja ajatella asioita. Aitous. Haluni nähdä maailmaa on iän karttuessa vain kasvanut, jotain on tullutkin nähtyä, mutta oikeastaan ei vielä mitään. Matkailuun liittyy suuresti ruoka kohdallani. Haluan tutustua ennalta maahan ja kaupunkiin ja sen ruokakulttuuriin, etsiä ja listata paikallisten suosittelemia ravintoloita ja kahviloita. Ehkä joku tori jossa katsella kun paikalliset tekevät ostoksensa koti-illallisilleen. Jos on mahdollista käydä viinitilalla tai ananasviljelmillä, nokka osoittaa sinne. Uuden ja jännittävän maailmankolkan ja ruokakulttuurin kokeminen ensimmäisen kerran avartaa ja antaa paljon. Kauhallinen nuudelisoppaa katukojusta on yhtä tärkeä kokemus kuin pinseteillä aseteltu finedine taideruoka.

Kimmokkeen tähän Thaimaa-haaveiluun sain kun kuulin Thaimaalaista ruokaa tarjoavan Tamarin-ravintololoiden  #tamarinhetki -kisasta bloggareille (ja myös instagrammaajille), jossa palkintona on niinkin huima juttu kuin makumatka Bangkokiin Katukeittiö -keittokirjankin kirjoittaneen, Liemessä-blogin Jennin kanssa! Ruokaelämyksiä, katukeittiöitä ja kokkauskurssia!

Tästä matkatunnelmoinnista ja uusien makujen haaveilusta alkoi kielenpäätä väkisinkin kutkuttamaan. Höyryävät riisikipot, curryiset wokit ja padat, kookoskermaiset keitot. Polttavaa tulisuutta, makeutta, suolaisuutta ja happamuutta. Sitruunaruoho, inkivääri, katkaravut, lihavartaat, värikkäät kasvikset ja mehukkaat hedelmät. Ja se visuaalisuus ja värikkyys. Ja koristeellisuus, hedelmien ja kasvisten kovertamien mitä kekseliäämpiin herkkiin kukkiin ja lehdykäisiin! Ruokataidetta!


Olihan sitä sitten siirryttävä keittiöön haaveilemaan Thaimaasta ja Tamarinhetkestä, ruokakaupan kautta. Ja olipa myös kova vimma päästä kasvisten kimppuun kirurginveitsellä. Se olikin rentouttavaa. Näprääminen sai ajatukset pois tästä hetkestä ja mielikin oli rauhallisempi kovertaessa porkkanaa. Terapiahetki. Mitään mullistavaa Picassoa en saanut aikaan, aloitin pienesti, helppoja lehtiä porkkanasta vain, kukka kurkusta.



Haaveilu jatkui kauhanvarressa. Liedelle laitoin tulemaan kookos-kanakeiton, Tom Kha Gai-keiton, sillä se lämmittää niin mieltä kuin vatsaa. Tässä on täydellinen talvikeitto ja flunssankarkoittaja näillä pakkasilla. Ohjetta tulossa myöhemmin!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti