Syksyn ruokakirjasatoa.

Viime hetken joululahjavinkkinä kipaisu kirjakauppaan ja ruokakirjapinon kanssa kassalle. Alla omat suosikkini syksyn kirjoista.

Nyhtökauraa! Kaisa Nieminen, Moreeni kustannus (Vegeily-kaverille, ruokatrendien seuraajalle)

Jos jostain, niin kotimaisesta nyhtökaurasta on tullut the hitti. Itse olen syksyn mittaan syönyt nyhtökauraa ainakin kerran kahdessa viikossa, pidän jollakin kummalla tavalla sen mausta ja koostumuksesta. Toki omia mausteita tarvitsee lisäillä ja nyhtistä ei saa unohtaa liedelle, jottei muutu liian kuivaksi koppuraksi. Tämä kirja on ollut syksyn kulutetuin kirja hellan vieressä.


Hyvää Joulua! Teresa Välimäki ja Johanna Lindholm, WSOY (joulufiilistelijälle)

Hyvää Joulua!-kirja on kaunis teos, joka tänä syksynä sai uuden, jouluisilla Vege-resepteillä höystetyn, painoksen. Tätä kirjaa on ihana selata ja korvamerkittyjä reseptejä tulee joka kerralla lisää. Piparkakkumudcake, mmm!

Gastropub kotikeittiössä, Ali Suviala, Readme (Sille joka viihtyy keittiössä ja olutlasin äärellä)

Panimoravintola Bryggeri Helsingin keittiöpäällikön Ali Suvialan Gastropub kotikeittiössä on laadukkaasti tehty kirja, jonka upeita kuvia jumittuu vain katselemaan. Kirja kertoo oluen ja ruoan yhdistämisestä, ja jakaa paljon rehtejä ruokareseptejä, olutsuosituksineen tottakai. Kirjassa myös vinkit oman oluen valmistamiseen ja muutaman oluentekijän haastattelut.


Helsinki, People make the city, Laura Iisalo ja Melanie Dower, Cozy Publishing (vaihtarikaverille tai serkulle siellä jossain)

Tähän väliin muuta kuin pelkkää ruokaa ja reseptejä. Helsinki, People make the city on vähän erilainen "turrekirja" Helsingistä. Kirja esittelee muutaman luovan alan tekijän ja heidän tarinansa. Kivoja persoonallisia kahviloita, ravintoloita, pikkuputiikkeja, lähiluontokohteita ja tietysti yleiset saunat osoiteluetteloineen. Ja tuleehan lopuksi vielä muutamat ruokareseptit. Fiilistelykirja tunnelmallisen kuvin.

Mielensäpahoittajan keittiössä, Wsoy, (iskälle, sedälle, Mielensäpahoittajan fanittajalle iästä, sukupuolesta tai keittiötaitoidoista riippumatta)

”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun ruokaa ei pilkota paloiksi ja suikaleiksi vaan uusiksi sanoiksi. Peruna on hiilihyhraattia, munkkipossu kalorioita ja liha roteiinia. Semmoinen vie ruuan kauas syöjän elämästä.” Mielensäpahoittajan keittokirjasta löytyy reseptit niin kaalilaatikkoon kuin mustikkakukkoon. Välissä mielensäpahoittaja joriseen juuttujansa. :) Toimii kelle tomii!

Kirjat saatu arvostelukappaleina kustantajilta

Ite tein: Joululimppu

Uuni ja liedet hönkii keittiössä kilpaa, jauhot pöllyää ja joulumausteiden tuoksu leijailee jo naapuriin asti. Riisipuurokattilallinen (vol.5) syötynä ja taatelikakkuja jonossa pakastimessa. Mutta joululeipä vielä tekemättä? Helppo ja maukas joululimppu on perinteinen aatto- ja jouluaamun leipä, kinnkuviipaleen kera.

3 keskikokoista limppua

1pss kuivahiivaa
5dl piimää lämmitettynä
1,5dl siirappia
1,5rkl kuivattuja kokonaisia fenkolinsiemeniä
0,5 rlk suolaa
4dl grahamvehnäjauhoja
noin 12-15dl vehnäjauhoja
(ripaus pomeranssinkuorta)

Sekoita 42 asteiseen piimään kuivahiiva, lisää siirappi suola ja mausteet. Aloita jauhojen lisääminen taikinaan ja alusta taikina tasoiseksi ja kimmoisaksi. Homma käy hyvin yleiskoneella ja taikinavarrella. Peitä taikinakulho ja anna kohota ainakin tunnin ajan lämpöisessä paikassa. Jaa sitten taikina kolmeen osaan ja muotoile jauhojen avulla pyöreiksi leiviksi. Tässä vaiheessa on hyvä lisätä rusinoita niiden leipään jotka tykkäävät rusinalimpuista, toisille jää plain-versio. :) Jätä leivät kohomaan leivinliinan alle vielä tunniksi. Ennen paistamista tee leivän pintaan haarukalla reikiä ja vaikka piparimuotilla painaen sydänkuvio. Penslaa leivän pinta munalla ennen uuniin laittoa. Kostuta lisäksi leivän pintaa muutaman kerran paiston aikana siirappisokerivedellä. Paista leivät 175 asteisessa uunissa toiseksi alemmalla tasolla, noin 55 minuuttia.

Ruoka- ja panimoreissulla Läntisellä-Uudellamaalla.

Pari päivää marraskuussa oli kaunis talvi, ja sattumalta nämä talvikelit osuivat juuri sopivasti siihen viikonloppuun kun pääsin LUMON, (Länsi-Uudenmaan Matkailun, Visit South Coast Finlandin) kutsumana ruoka- ja panimo painotteiselle bloggarireissulle pitkin Läntistä-Uuttamaata. Pikkubussilla köröteltiin postikorttimaisemissa mm. Sjundbyn linnalle, Fagervikin ruukkikylän läpi, aina Tammisaaren saaristoa kohden, Snappertuunassa sijaitsevaan Calliolaan, sieltä vielä Fiskarsiin ja "thö" sinisenä hetkenä Mustioon. Päivässä ehti näkemään super paljon kivoja ja inspiroivia paikkoja sekä innostuneita ja todella symppis yrittäjiä tarinoineen.

Jaan tässä pari vinkkiä kivoista kohteista jotka jäivät erityisesti mieleeni ja joita ehdottomasti suosittelen, näin talvella (tsekkaa joulmarkkinat ja muut ajankohtaiset häppeningit täältä!) tai vaikka sitten kesällä kivaksi päiväretkikohteeksi.

Aloitetaan vinkistä ensi kesälle: Tämä on ehdoton juttu jonka itsekin tahtoisin toteuttaa heti kun sää sallii. SE-actionin melontaretki, ja visiitti jos ei maailman niin ainakin suomen parasta jäätelöä tarjoavalle, jäätelökahvilalle. Kiska sijaitsee Sjundbyn linnan pihapiirissä, vanhassa viljamakasiinissa aivan kosken partaalla, todella nätissä paikassa. Voin vain kuvitella kuinka nättiä on kesällä padlailla tuolla. Ja perille asti autollakin pääsee. Komea linna on yksitysomistuksessa, mutta SE-action järkkää sinne myös opastettuja kierroksia. No entä se jäde? Taivaallista! Mustaherukkajäätelö on must!

Sitten asiaa oluista, vaikka tällä(kin) saralla olen ihan maistelija ja fiilistelijä, on pienpanimobuumi ja hipsterihypetys saanut minutkin tarttumaan olutpulloon uteliaammin. Fiskarssissa toimii Rekolan panimo, joka on kehittynyt ja kasvanut melkoisesti. Rekola varmasti onkin monelle jo tuttu, ja nätä oluita on jo melko hyvin saatavilla. Jos vierailet Fiskarsissa kannattaa pistäytyä panimon puodissa, ja oluen lisäksi ostaa kotiinviemiseksi Fiskarsin juustolan ranskalaistyyppisiä juustoja, ne ovat huippulaadukkaita ja herkullisia. Gotin, oui oui! Rekolan panimon kyljessä toimivaan päheään Ägräs Distilleryn Tap-roomiin täytyy ehdottomaati tehdä oma maistelu ja fiilistelyvisitti!

Mustion Linnan kupessa pistäydyimme pienessä ja sympaattisessa Svartå bryggerissä. Täällä, pienessä punatiilisessa varastorakennuksessa on vielä pientä tuotanto varrattuna Rekolaan, ja pullotuskin tapahtuu käsityönä. Mukaan olutta ei vielä saa ostaa itse panimolta, ne on nää lakien koukerot vielä semmosia. Pääsimme maistamaan muutamat oluset läpi joista suosikikseni nousi kauniin värinen Amber ale.

Svartå bryggerin oluita pääsee nauttimaan mm. Mustion Linnan krouvissa, joka on hitusen fiininmpi ravintola, ja vielä White Guidessa listattu Suomen 11. parhaaksi ravintolaksi. Nautimme täällä erittäin hyvän annoksen kuhaa, tietysti kaikki lautaselle päätynyt on lähiruokaa ja vahvat ja aidot maut tuntuivatkin suussa. Krouvi oli todella tunnelmallinen talvi-iltana, ja täällä varmasti saa nautittua taidolla ja pieteetillä valmistetun illallisen pitkän kaavan mukaan. Mustion Linna tiluksineen on todella kaunis, ja puisto on upea, erityisesesti kevätvihreän aikaan. Kyllä satumaiselta näytti paikka näin lumiasussakin. Linna on avoinna opastettuina kierroksina, ja pihapiiristä löytyy ravintolan lisäksi hotelli, joten siine siis sulattelemaan krouvin illallista. Kyllä kiitos!

Upea (ja itselleni ihan tuntematon) villikortti -kohde oli paikka nimeltä Calliola Snappertunassa. Calliola on keskittynyt pitämään yritysten kokous, koulutus ja virkistymistilaisuuksia sekä häitä ja muita yksityisjuhlia. Paikka onkin ollut ennen avoinna vain ryhmille, mutta nyt yrittäjät ovat avaamassa ensi maaliskuussa B&B majoituksen ja ravintolakin tulee olemaan auki yksityisasiakkaille perjantai-iltaisin. Metsän ja luonnon keskellä sijaitseva, hyvin organisoitu ja hoidettu sekä kaunis paikka on mitä mainioin getaway, jossa varmasti pääsee lepäämään kaupungin tomuista. Calliolan väellä oli myös pienpanimosuunnitelmia kehitteillä yhteen piharakennuksistaan. Tilukset levittyvät laajalle ja päärakennuksen lisäksi pienempiä majoitustaloja, venevajaa ja saunarakennusta löytyy. Me ehdimme nauttia upean lounaan Calliolan huippukokkien huostassa. Raaka-aineet tulevat niin läheltä kuin vain on mahdollista; pihapiiristä, tai ainakin Läntiseltä-Uudeltamaalta, ja kokit ja Calliolaa pyörittävät Maiju ja Kari Kasanen leikkimieleisesti kilpailevat parhaista sieni- ja marjapaikoista.

Aluksi meidät toivotettiin tervetulleiksi mainioilla ja näyttävillä uunissa paahdetuilla keltajuuritikkareilla joita dipattiin mahtavaan hunajavingrettesoosiin. Varsinaisena alkuruokana mahtavaa kuhaa ja vielä mahtavampaa mustatorvisienikeittoa, voi slups! Pääruokana oli kokin itse metsästämää sorsaa, jälkkäriksi mustaherukkasorbeeta ja sen rinnalle pihan douglaskuusesta tehtyä kastiketta ja puolukkavaahtokarkki. Mini porkkanakakku ja pannukahvi vielä päälle ja oli tämä bloggariporukka lyöty ällikällä. Lounasvierailusta jäi mieleen Calliolan huipputyypit ja heidän vieraanvaraisuus ja intohimo paikkaa kohtaan. Huippu tyypeille suuri kiitos, tämä oli vuoden paras elämys! Kiitos myös bloggariseurasta: Puistolan Bistro, Suusta suuhun, Arde arvioi ja Tuopillinen.

Reissun järkkäsi ja tarjosi LUMO.

Helppo Merlot-punkku ja se perinteinen lihapata.

99-vuotiaan Suomen päivällispöydän takuuvarma onnistuja on pitkään hautunut lihapata. Vinkkaan siis, että huomenna pyörähdät hakemassa sisäpaistin ja tilpehöörit, laitat padan tiistaiaamupäivästä tulille katsot kerrankin sen Tuntemattoman tai neulot vaikka villasukkaa, jonka jälkeen pata onkin jo maustunut ja mureutunut sopivaksi!

Padalle kaveriksi punkkua, mutta mitä? Tämä on ainainen dilemma itselleni. Sain maisteltavaksi pari pulloa Chilestä kotoisin olevaa Merlot'ia, (MontGras Reserva Merlot 2015), jonka korkkasin sunnuntaipadan kaverina. Tämä punaviini sai Vuoden viinit -kilpailussa pronssimitalin Uuden maailman punaviinit, alle 11euroa, -sarjassaan. Viinin kerrottiin passaavan liharuokiin ja olevan hyvä yleis- ja seurusteluviini hinta-laatusuhteeltaan. No maistamalla selviää.

Merlotin maine the viinipiireissä taitaa olla vähän niin ja näin. Punaviininä se onkin helppo, pehmeä ja vähä tanniininen. Ei siis mikään kellarin aarteet nautiskeluviini. Merlot on yksi viljellyimpiä rypäleitä, jota yleensä sekoitetaan siihen tyypillisimpään punaviini rypäleeseen, Cabernet Sauvignoniin, juuri pehmennykseksi. Ja pehmeältä, hiukan luumuiselta vinkku tuntuikin suussa. Maku ei jää kovin pitkäksi pyörimään suuonteloihin, vaan viini selkeästä antaa tilaa ruoan mauille. Pari lorausta suhahti myös pataan.

Miksipä ei kokeilla tätä viiniä joulupöytään. Sopivasti kevyt pehmeän pyöreä viini passaa varmasti perinteisen joulupöydän tsiljooniin eri makuihin. Vahvat ja mausteiset ruoat varmasti jyräävät tämän viinin alleen, mutta kinkku ja laatikot, voisi mielestäni passata. MontGasin Merlot ei tule varastamaan pääroolia joulupöydässä. Positiivinen maistelukokemus kaikenkaikkiaan, jos punaviinien maailma ei ole sinullekkaan niin hanskassa, tai tanniinit vielä avautuneet, niin tästä on hyvä aloittaa.

 Ja tuo lihapata, se niin rokkasi omassa sarjassaan, vaikka itse sanonkin, ja sen kaveriksi silkinpehmoinen palsternakkaperunamuusi, ja reseptiä alla:


Perinteinen lihapata

600 g naudan sisäpaistia
2-3 porkkanaa

1  lanttu
4-6 salottisipulia
4 valkosipulinkynttä
200 g tuoreita herkkusieniä
1 rkl rypsiöljyä
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl vettä
2 rkl lihafondia
2 rkl tomaattipyreetä
0,5 tl rouhittua mustapippuria
tuoretta timjamia, noin 1/4 yrttiruukun nipusta
n. 3 dl punaviiniä

Ota lihapala ajoissa huoneenlämpöön, ja leikkaa parin sentin kuutioiksi. Kuori ja paloittele juurekset ja sipulit, palat voivat olla reilusti isompia kuin lihapalat. Puhdista ja puolita herkkusienet. Kuumenna tilkka ölyä padan pohjalla ja ruskista siinä lihapalat parissa erässä ja lopuksi myös juurekset ja herkkusienet. Lisää kaikki lihapalat pataan ja ripottele vehnäjauhoa päälle ja lorauta desi vettä pataan. Lisää lihafondi, tomaattipyre, pippuri ja timjami (käytä vain lehdet). Kaada lopuksi punaviiniä pataan niin, että lihat ja kasvikset lähes peittyvät. Sulje pata kannella ja anna padan hautua kunnes lihasta tulee mureaa, vähintään 1,5 tuntia. Muista aina välillä sekoittaa. Lisää lopuksi muutama varrellinen timjaminoksa ja tarvittaessa, oman maun mukaan, suolaa.

Palsternakka-perunamuusi

n. 5 pienehköä palsternakkaa

n. 6-7 normaalikokoista perunaa

2,5dl kevytmaitoa

2-3rkl voita

suolaa

Kuori juurekset ja paloittele / puolita, keitä kypsiksi runsaassa vedessä, (noin 15 min) Muussaa juurekset sauvasekoittimella muusiksi ja notkista muussia samalla lämmitetyllä maidolla. Lisää lopuksi voi ja tarvittava määrä suolaa. Tarjoa heti.

Koska postauksessa käsiteltiin alkoholia, niin alkoholilakia noudattaen alkoholijuomiin liittyvät kommentit joudun poistamaan.

Viini saatu blogiin testattavaksi.