lauantai 2. joulukuuta 2017

Ite tein: Mustikka-kookos-banaanileipä

Itselläni ei ole joulfiilistä sitten vielä yhtään, en tänäkään vuonna sitä mitenkään riemuiten odota.
Joulufiiliksen hakua kuitenkin on luvassa, sillä muutamalla joulutorilla olen suunnitellut piipahtavani. Ehkä höryävä glögimuki ja palelevat varpaat yhdistelmä auttaa, saa nähdä.

Eli jotain muuta kuin tähtitorttuja kehiin.

Banaanileipää siis. Suolainen ja samalla makea, aamiaispöytään tai iltapäiväteelle. Banana bread hakusanalla tulee tsiljoona hakutulosta, (ja ehkä nyt myös yksi lisää :D), mutta kyllähän suosiolla jotain perääkin on. Helppo, leipurin halutessaan super terveellinen, mehevä ja maukas leivän ja kakun välimuoto. Kuivakaappia kannattanee tutkia hiukan syvemmältäkin, voi tehdä leipään sopivia mainioita löytöjä. Ja lisää makeutta saa muutamasta ruokalusikallisesta juoksevaa hunajaa. Varoituksena kuitenkin, ei korvaa korvapuustihimoa, eikä riitä sokerihiirelle. ;)




Mustikka-kookos-banaanileipä

2dl kookosjauhoja
1dl kaurahiutaleita
0,5dl tattarihutaleita
4 kananmunaa
4 kypsää banaania
2rkl rypsiölyjä
1tl psylliumia
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1tl kanelia

0,5dl mustikoita
(kookoslastuja)

Muussaa ronskisti haarukalla 3 ja puoli banaania. Sekoita isossa kulhossa kuivat aineet, lisää munat ja banaanimössö ja sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon mustikat varovasti taikinaan käännellen.

Voitele leipävuoka voilla ja jauhoita kookosjouhoilla. Kaada taikina vuokaan ja asettele sen päälle puolikas banaani koristeeksi kuten haluat, ripottele halutesasi myös kookoslastuja. Paista leipää 175 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia, riippuen uunin tehosta. Anna leivän hiukan jäähtyä, kumoa se ulos vuoasta ja nauti vielä hivenen lämpimänä, suolaisen voin kanssa ja hyvän teejuoman kera. Sunnuntain lazy-jazz jos soi vielä taustalla niin bueno.




lauantai 18. marraskuuta 2017

Ite tein: Tuorepuuro

Minulla kesti aika kauan ennekuin pääsin tuorepuuromaailmaan sisälle, se suurin trendiaalto on jo pyhkäissyt ohitseni, taas :D. Mutta minulla on ollut aina vankka mielipide, että puuro pitää syödä lämpimänä ja lempenä aamunaloituksena. Kesällä ei sitä lämmintä niin kaipaa ja niin purkittelin aina välillä iltaisin jääkaappiin tuorepuurot. Puuro maistui tuoreilla marjoilla, hunajalla ja siemenillä virkistävältä vaihtelulta omiin aamupalarutiineihin. Ja nyt kun syksyyn on siirretty, on tuorepuuroaamujakin mahtunut joka viikkoon.



Pääliset, se on se The thing. Marjakausi on ohi, nyt mennän itsetehdyllä omppuvaniljahillolla, omppupaloilla ja kauden hedelmillä. Granaattiompun siemeniä ja persimonia pistin täällä viikolla. Välillä kuivattuja hedelmiä hätävarakaapista. Pohjamassa syntyy lähes aina helpoista, aina kaapissa olevista tuotteista: turkkilaisesta jugurtista, kaurahiutaleista ja siemenistä. Vähän maitoa notkeuttamaan. Usein banaania muussattuna tai omeneraastetta, sitten massa lasipurkkiin ja jääkaappiin yöksi.. Kyllä, tästä tuli pysyvä aamiasvariaatio itselleni.


Basic-tuorepuuro (1 iso annos)

1 kannellinen lasipurkki tai iso pakastusrasia
1dl luonnonjugurttia
1dl maitoa, hedelmämehua
1dl kaurahiutaleita
(kanelia)
1 rkl siemeniä
1 pieni omena raastettina tai puolikas banaani mössönä

Sekoita ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa. Nauti puuro hillon, marjojen tai hedelmien ja siemenien kanssa.



sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Päivä Porvoota ja tutustumista Itä-Uusimaan käsityöyrittäjiin.

Yhteistyössä East-Helsinki

Porvoo oli aavemaisen hiljainen sateisena lokakuuaamuna, mutta kaunis ja mahdottoman viehättävä. Vanhankaupungin kaduilla on tyhjää, muutamat paikalliset ulkoiluttavat koiriaan, ja pian katukuvaan ilmestyy muutama hassu turisti kahisevine sadevarusteineen ja goretexkenkineen, joku kantaa mukanaan järkkäriä.

Itse olin Porvoossa East-Helsingin kutsumana toimittajareissulla tutustumassa Itä-Uusimaa hankkeeseen ja siihen mitä kaikkea Helsingistä itään on tarjota ruoasta, kotimaisesta designista ja käsityöstä kiinnostuneelle matkaajalle. Päivän aikana pääsin kurkistamaan mielenkiintoisiin pajoihin, yrittäjien kiehtoviin tarinoihin ja tuotteisiin. Kävimme Vaja Finlandin keramiikkatehtaassa Porvoossa, Tallan puukenkätehtassa Myrskylässä ja Lapinjärvellä kodintekstiileihin keskittyvässä Ullakon puodissa ja työhuoneella. Päivän aikana pidimme virkistäytymistauot missäs muuallakaan kuin Porvossa, josta löytyy vaikka miten monta kivaa ravintolaa ja kaffilaa tällä hetkellä.



Aamu alkoi Cafe Postresista, joka on super ihana paikka leipomuksineen. Jos jotain voi kehua maailman ääriin, niin Postresin saaristolaisleipää. Täy-del-li-nen! Cafe Postresin tarina alkaa Helsinkiläisestä Postres Michelin-tähtiravintolasta, joka tuli jälkkäreistään tunnetuksi. Ravintola Postresin Tarte Tatin on nyt uudelleen herätetty henkiin Porvoossa, ja sitä tahmakkaa ja makeaa herkkua oli pöydässä myös tuona aamuna. Kahvilassa on tavoitteena, että kaikki raaka-aineet tulevat niin läheltä ja luonnonmukaisina kuin mahdollista, ja alusta asti itse tehtynä. Cafe Postresissa saa viikonloppuisin myös brunssia, ja viime kesältä brunssijuttuni löytyy täältä. Kahvila sijaitsee aivan vanhan Porvoon ytimessä, 1700-luvun mintunvihreässä talossa, jonka toisessa päässä sijaitsee samojen omistajien ruokaravintola Meat District jonka koko ruokasalin takaseinän peittävä lasiovinen lihakaappi on vaikuttava näky. Ei ehkä vegeilijöille tai heikkohermoisimmille!





Päivän lounas nautittiin Brasserie l'Amourissa, ennekuin lähdimme pikkubussilla syvemmälle maaseutuilemaan. Rafla oli oikein pätevä, ja lounasaikaan vilskettä riitti. Tilasin päivän lounaslistalta kurpitsariston lohella, jota ryhditti rapsakat kasvikset. Saa peukun!

Muut päivän kohteet olivat mielenkiintoisia tarinoita ja kohtaamisia itselle osittain tuttujen tuotteiden takaa. Vaja Finlandin astioita olen hypistellyt joskus jossain, ja nettimaailmassa myös törmännyt. Mutta nyt pääsin käymään itse keramiikkatehtaalla, ja näkemään omin silmin sen pitkän prosessin jonka kahvikuppi käy läpi ennen kuin siitä sitä kahvia saa nauttia. Arabian lopettaessa astioiden valmistusta Suomessa, on Vaja Finland on saanut hankittua Arabian vanhoja keramiikkakoneita itselleen, ja tällätavoin Vajan jatkaa teollista kotimaista keramiikkaperinnettä Suomessa. Vaja tekee astiastonsa lisäksi pienempiä eriä taidekeramiikkaa ja tilaustuotteita. mm. nämä isot kukkopillit, jotka kuvassa kuoriutuvat kipsimuoteistaan.





Toinen upea tarina ja itselleni suuri oivallus tapahtui Tallan puukenkätehtaassa Myrskylässä. Siis puukengäthän ovat tosi nättejä, ja niin kävi, että nyt minulla on omat puukenkäkorkkarit. Näihin hullaannuin täysin! Perinteinen puukenkämalli 50-luvulta lähtien on ollut umpikärkinen hollannikas joka varmasti monella tulee mieleen sanasta puukenkä. Mukavaa modernisointia ja tuotteen kehitystä.



Tätä lokakuun päivää kuvastaa hyvin quote: Do what you love, love what you do.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ite tein: Tyrnimarjakinuski-raakakakku

Raakakakut ovat pieni mörkö minulle pähkinäallergian takia. Tähän asti olen joutunut skippaamaan miltei aina kahviloiden raakalaiset. Mutta kävin kesällä Greenstreetin järkkäämässä raakakakkuworkshopissa (olin saanut lahjaksi lahjakortin kurssille), ja siellä opin itse valmistamaan pähkinättömän raakakakun! Ja hitsit että se kakku olikin hyvää! Resepti jäi takataskuun ja nyt syksyn tullen halusin leipoa uudestaan tuota raakakakkua. Kakussa "pääosassa" on kookos ja avocado ja ne  eivät siis aiheuta allegisia oireita minulle, jei!


Workshopissa tehtiin puolukka-kinuski kakku, mutta itselläni oli mielessä syksyn kirpsakat tyrnimarjat, joista tuli aivan loistokumppani makealle kinuskimaulle. Omaan makuun tämä makuyhdistelmä toimi jopa paremmin kuin puolukka-kinuski. Oranssia väriä oli myös ihana saada leivontaan näin syksyllä ja miksei tulevaan halloweeniinkin sopivaksi. Muutoin seurasin melko orjallisesti workshopissa saatua ohjetta ja ihmettelin luomukaupan hyllyjen välissä pitkän tovin kummallisten purnukoiden ja pakettien tuoteselosteita. Purkeista tulee käytettyä tähän yhteen kakkuun vain muutamat lusikalliset, mutta suunnitelmanani ei ole haudata näitä kuivakaapin perukoille vaan käyttää seuraaviin leipomuksiin! Bananabreadia siis teossa ensi viikonloppuna..




Tyrnimarjakinuski-raakakakku (alkuperäinen resepti Greenstreetin)

Pohja

1 dl kookosjauhoja
1 dl kookospalmusokeria
2 rkl kookosöljyä

Kinuskitäyte

2 dl kookoskermaa
1,5 dl kookospalmusokeria
1 rkl tocoa
1 tl pikakahvijauhetta
2 tl lesitiiniä
0,5 tl vaniljaa
0,25-0,5 tl suolaa
puolikas isosta avocadosta
1 tl psylliumia

Tyrnimarjatäyte

2 dl kookoskermaa
puolikas isosta avocadosta
80g hunajaa
2 rkl tocoa
2 tl lesitiiniä
0,5 tl vaniljaa
0,25 tl suolaa
2 dl sulia tyrnimarjoja (valuta ylimääräiset nesteet pois)
1,25 dl kookosöljyä
2 tl psylliumia

Pohja

Pingota irtopohjakakkuvuoan pohjalle leivinpaperi, ja ota pakaste tyrnimarjat sulamaan. Mittaa kulhoon jauho ja sokeri. Lisää huoneenlämpöinen kirkasnesteinen kookosöljy (lämpimässä vesihauteessa kiinteä kokosöljy muuttuu nopeasti kirkkaaksi nesteeksi). Sekoita aineksista murumainen seos lusikalla. Saattaa tuntua että nestettä on niukalti, mutta pohja kyllä pysyy mielestäni tarpeeksi kasassa kun sen vain taputtelee todella tiiviisti irtopohjavuokaan metallisen lastan tai lusikan avulla. Reunat hankalimmat.


Kinuskitäyte

Mittaa kaikki ainekset psylliumia ja kookosöljyä lukuunottamatta tehosekoittimeen. Sauvasekoittimella ja sauvasekoitinkulholla pärjää myös todella hyvin. Kookoskermana käytin tölkkikookosmaidosta paksun päälliskerman, ja jätin pohjalle kirkkaan nesteen. Yhdestä tölkistä tulee juuri 2dl. Kun massa on tasainen, kaada ohuena nauhana samalla massaa sekoittaen kirkas huoneenlämpöinen kookosöljy ja psylliumjauhe joukkoon. Levitä massa kakkupohjan päälle ja nosta kakku jääkaappiin siksi aikaa kun tyrnimarjatäyte valmistuu.


Tyrnimarjatäyte

Tyrnimarjatäyte valmistetaan samalla tavalla kuin kinuskitäyte, kaikki ainekset kulhoon paitsi kookosöljy ja psyllium jotka sekoitetaan lopuksi ohuena nauhana joukkoon. Levitä täyte kakkupohjan päälle. Nosta kakku jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai pakkaseen jähmettymään.

Irroita kakku varovasti irtopohjavuoasta ja leivinpaperista irti (tässä apukädet ja apulastat ovat hyviä!) ja nosta tarjoilulautaselle. Koristele esimerkiksi kookoshiutaleilla tai -lastuilla ja tyrnimarjoilla.



Olisi mukava kuulla jos sinulla on vinkkejä pähkinättömiin raakakakkuhin, niitä mielelläni lukisin, kommenttiboxi on avoinna :)

lauantai 7. lokakuuta 2017

Ite tein: Kaura-omenapaistos

Kaura-omenapaistos on syksyn parhaita jälkkäreitä!



Omenapaistos 2-3:lle

5-6 omenaa
kanelia
25g voita sualtettuna
1dl ruokakermaa / kermaa
1dl (fariini)sokeria
2dl kaurahiutaleita


Pilko omenat lohkoiksi ja asettele pieneen voideltuun uunivuokaan tai piirakkavuokaan, ripottele kanelia päälle. Sekoita muut ainekset kulhossa ja kaada omenalohkojen päälle. Paista uunissa 200 asteessa, noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut väriä ja omenalohkot ovat sopivan kypsiä. Kyytipojaksi jädeä, vaniljavaahtoa ja tuoreita puolukoita.




sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Ite tein: Kesäkurpitsapasta, arjen vihreä pikapelastaja

Tää on näitä arjen pelastajareseptejä, niitä joita tekee siitä mitä kaapista löytyy, mittaamatta aineksia tai kellottamatta aikoja. Eli määrät reseptissä sinnepäin :D Mutta tämä pasta on mun ihan lemppareita, kunhan tähän vielä vaan lisäisi ne kanttarellit, mutta tänä vuonna on sienestysonni ollut heikkoa. Joten vinkkaanpa klikkaamaan tätä vuoden vanhaan kesäkurpitsakanttarellipasta- reseptiäni jos sieniä on löytynyt. :) Julienne-höylä on muuten veikeä, sillä kesäkurpitsa todellakin muuttui spegettinaruiksi. Mitäs muuta sillä voisi höyläillä?



Kesäkurpitsapasta 2:lle

n 300g spagettia
1 kesäkurpitsa
suolaa
pippuria
n. 1-2rkl oliiviöljyä
tuoreita yrttejä: basilika, rukola, lehtipersilja..
n. 3 rkl paahdettuja kurpitsansiemeniä
(paistettuja kanttarellejä)

Siipaloi kesäkupritsa spagettimuotoon Julienne-leikkurilla. Tai käytä juustohöylää ja tee leveämpiä soiroja. Keitä pasta miltei kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Lisää veteen kesäkurpitsa siivut ja anna olla minuutti kiehuvassa vedessä. Valuta pasta ja kesäkurpitsa, siirrä tarjoilukulhoon. Sekoita joukkoon pahdettuja kurpitsansiemeniä, tuoreita yrttejä, ja laadukasta oliiviöljyä. Rouskaise suolaa ja pippuria. Tarjoa heti ja halutessasi lisää annoksiin parmesaanijuustoraastetta.



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Levain, Bakery-Eatery Helsingin Punavuoressa.

Tuore, rapeakuorinen, sisältä pehmuinen ja sitkoinen. Sellaista leipää ja muita herkkuja tuli maistettua läpi leipomo-ravintola Levainissa pienellä bloggari-illallisella. Sana herkullista hapanjuurileipää tarjoavasta Levainista on kiirinyt, ja paikasta on hetkessä tullut suosittu niin Punavuorelaisten kuin muidenkin laatuleipomuksia arvostavien keskuudessa. Tämä oli kuitenkin ihan eka kerta itselleni Levainissa, ja kyllä, tykästyin kovin. Tänne todellakin tulen uudestaan, vaikka hoodit ovat kaukana niistä missä yleensä liikun. Paikasta tuli itselleni kovin köpisfiboja, ja sitä kansainvälistä fiilistä mitä välillä kaipaa. Paikassa on pari pientä ruokahuonetta, toisessa iso communal tabel, johon eri porukat käyvät vieretysten istumaan, ja johon yksinkin on helppo mennä nauttimaan se ihana Pasteis de Nata ja kaffe.




BW-restaurantsin toinen omistaja, Matti Wikberg, kertoi meille ruokailun lomassa Levainin tarinaa, ja pääsommelier Jouni Olkkonen maistatti viinejä Levainin viinilistalta. Kyllä, viinilistalta! Levain ei ole siis vain leipomo vaan myös ravintola lounasannoksineen päiväsaikaan ja illallisannoksineen illalla. Listat ovat kohta päivittymässä, iltalista kehittyy ja sieltä tulee löytymään pienempiä jaettaviä annoksia, joka on tuttu konsepti BW:n muista ravintoloista. Viinejä löytyy niin laseittain kuin pulloittain. Jos vielä listalta löytyy Lambrusco-viini (tällä hetkellä vain pulloittain, kesällä oli myös laseittain) niin sitä kannattaa kokeilla. Itselleni tämä oli aivan uusi tuttavuus, kuohuava ja poreileva, sopivan kevyt mutta makua sisältävä punaviini sopi suuhuni ja maistuisi hyvin kesällä ja näin alkusyksyllä. Ei liian makea eikä kuulema yhtään sellainen, joka saattaa olla muistikuvissa Lambruscoista, näin kuulin ja uskon kyllä :D Toinen yllärisuosikkini juomista olikin olut, Stadin panimon American Red Ale, tämä ehdottomasti menee oman korvan taakse ja jatkoon.



Ja sitten itse iltaan. Alkuun nautimme raikkaat kurkku-gin-seljankukka cocktailit (kyllä, cocktailejakin saa Levainista!), ja maistoimme minimuodossa Levainin Egg sandwichin Ferin makkaralla tehtynä briossisämpylään, sekä grillatun kinkkujuusto-leivän, Monte Rosson. Egg sandwich oli näistä suosikkini, ja uskon että lihaton versio, jossa pinattia, on myös huippuhyvä ja se vielä on maistettava!



Seuraavat lankut pöytään! Levainin leikkele- ja juustotarjotin sekä mahtava leipä ja tapakset -lankku. Näistä riittää jaettavaksi ja maisteltavaksi. Huippuja ja herkullisia makuja löytyi tapas tahnoista, joilla kuorrutteli leivän jos toisenkin. Leipää oli kolmea erilaista ja lisksi vielä ihania ohuenohuita näkkäreitä. Niin ja leipää Levainissa leivotaan pitkin päivää, eli työpäivän päätteeksi on mahdollista saada vielä lämmin ja oikeasti tuore leipä kotiinviemisiksi.



Jälkkäriksi saimme palat vegaanista juustokakkua, joka on yksi suosittu tuote herkkutiskillä. Ja yllätyin super positiivisesti, sillä nyt oli yksi parhaimmista maistamistani juustokakuista! Juustokakut eivät ole lemppareitani, mutta tämä ei ollut liian makea, ja koostumus ja suutuntuma hyvä. Tiskiltä löytyy myös (ainakin) toinen makea jota suosittelen kaikkien maistavan, nimittäin Pasteis de Nata, portugalilainen yksinkertainen, ja vähän tylsännäköinen piiras. Mutta oioi, tämä on aivan huippuhyvä! Pasteis de Natasta on tullut Levainin yksi hittituotteista, ja en ihmettele.


Jos kelejä vielä tälle syksylle riittää niin Levain on ottanut kivasti haltuun edustansa. Kesällä afterviinit ja tapassetti, tai viikonloppuaamiainen tuossa olisi just parhautta, nyt ehkä se viltti on hyvä olla mukana. Nuo värikkäät ulkokalusteet ovat tuttuja omalta sisustushaavelistalta. Ja edellen on. :)


Pst! Uusimmassa Glorian Ruoka&Viini lehdessä on juttu Levainista ja sen leipureista.

Illan tarjosi Levain / BW-restaurants

lauantai 9. syyskuuta 2017

Ite tein: Punajuuriohratto

Syyskuu on käänyt kalenterissa. Ruokaisat kylmät salaatit väistyvät ja uuni lämpiää padoille ja laatikoille. Mökillä viljelylaatikossa oli kokeilussa punajuurta, mutta satoa ei taida tulla edes yhteen mini red welvet-kuppikakkuun. Punajuuret on siis haettava torilta tai Rismasta, mutta tämä punajuurilaattikko on tehtävä joka syksy! Tästä ohjeesta tulee isollekkin jengille syystalkoopöperöä tai pakkaseen pahan päivän varelle. Alkuperäinen ohje on Sydänmerkin, josta löydän aina vähän väliä just jeppis arkimurkinavinkkejä.



Punajuuri-jauheliha-ohratto (2 pientä vuokaa, tai 1 iso)

800 g punajuurta
2 keskikokoista sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
400 g jauhelihaa, (vege voi korvata tämän kuten haluaa)
2 dl rikottuja ohrasuurimoita
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
n. 5-10 oksaa lehtiä tuoretta timjamia

6 dl vettä
4 dl maitoa
2 dl ruokakermaa
3 kananmunaa


Kuori ja raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi. Tässä jos missä on siitä suuresta kodinkonehärpäkkeestä raastinosineen hyötyä, joten kaiva se kellarivarastosta! Sipulit saa toki myös syötettyä samalla laitteella pieneksi. Paista jauheliha ja sipuli kevyesti paistinpannulla, mausta. Voitele iso vuoka, tai kaksi pienempää, ja kaada ainekset vuokaan, sekoita mausteet tasaisesti joukkoon. Sekoita nesteet ja kananmunat keskenään kulhossa ja kaada vuokaan. Kypsennä uunissa 200 asteessa noin tunti, tai kunnes punajuuri on kypsynyt.


lauantai 19. elokuuta 2017

Ite tein: Halloumi-meloni-pitaleivät

Mökillä on erittäin sallittua oikoa ruoanlaitossa. Nälkä iskee nopeasti ulkona touhutessa, ja silloin onkin hyvä olla kaapissa jotain puolivalmista. Esimerkiksi puolivalmiit sämpylät ja patongit on helppo nakata uuniin sinä aamuna kun leivän kannikat ja korput eivät houkuttele. Pita-leipäpaketti on kätsy mökkivara, siitä saa nopeasti lämpimät iltapalaleivät kyhättyä (kovin valokuvauksellisia eivät kyllä ulkonäöltään ole :D). Täytteeksi raikasta tzatziki-kastiketta, paistettua halloumia, makeaa melonia. Älä unohda tuoretta tilliä, sopii ihanasti.




Halloumi-meloni-pitaleivät (3kpl)

3kpl puolivalmiita pitaleipiä (tai jos rahkeet riittää leipomaan itse leivät niin huippis)
1 pkt halloumia
pieni cantaloupe-meloni
salaatinlehtiä, esim jääsalaatti
tilliä
pippuria


Tzatziki:

puolikas kurkku
2dl turkkilaista jugurttia
1-2 valkosipulin kynttä
1/2tl suolaa
1tl sokeria
pippuria

Tzatziki: Raasta kurkku ja valuta siitä suurimmat nesteet pois, käytä siivilää apuna. Pilko valkosipuli aivan pieneksi, yhdistä kaikki aineet soosiksi ja jätä jääkaappiin maustumaan. Pilko meloni ohuiksi siivuiksi ja revi salaatinlehdet valmiiksi. Paista halloumi viipaleina pannulla, niin että pintaan tulee hyvä väri. Lämmitä samalla uunissa pitaleivät ja halkaise ne miltei kahtia. Kokoa ainekset leivän väliin ja nauti leipä lämpimänä.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Daddy Greens Pizza Bar, Helsinki 30.7.17

Pizza Pizza Pizza...The Pizzagame is on! Kerronpa siis minäkin yhdestä kivasta laatuläpysköjä tarjoavasta aivan uudesta pizzeriasta, nimittäin Daddy Greensin Pizza barista. Pizzeria aloitti kylläkin jo viime vuonna toimintansa pop-up ravintolana, ja nyt siis heinäkuussa on avannut ovensa liiketilassa Töölössä, Manskun päässä, Humalistonkadulla. Viime kesänä maistoinkin jo pizzamiesten, Eeron ja Davidin, napolilais-NYC-tyyppistä pizzaa. Silloin lyhtytolppamainoksen perässä löysin tien Sompasaaren pop up-pizzeriaan, jossa pizzaa paistettiin paikalle roudatulla puulämmitteisellä pizzauunilla sompiksen hiekkakasojen keskellä. Ja hyvältä maistui tuolloin pizza vähän erikoisemmassakin sijainnissa, ja niin maistui nytkin, posliinilautaselta pöydän ääressä nautittuna.


Pieneen pizzeriaan on melko huomaataton sisäänkäynti, mutta pizzan tuoksun perässä oli helppo suunnistaa. Olipa muuten hiton houkutteleva tuoksu. Sisätilat ovat nähneet tarkoituksella moukaria ja spraymaalia, ja pöydät ja tuolit ovat kirppishenkisesti eriparia. Seinillä on myös galleriamaisesti maalauksia roikkumassa, ja galleriamaisesti niitä on varmasti myös mahdollista ostaa (?).

Napakka pitsalista kuulosti aivan liian herkulliselta, ja päätimme kamun kanssa jakaa puoliksi kaksi erilaista läpyskää. Täyteyhdistelmissä löytyi mukavasti pirsistävän erilaisia comboja. Valikoitui valkoinen pizza perunoilla, kevätsipulilla ja (järkyttävän)hyvällä mozzarellalla, sekä "perus" tomaattipohjainen josta löytyi mausteista makkaraa, lehtikaalia ja jonkinmoista villiyrttiä. Näillä kaikilla pizzoilla oli hauskat ja vissiin vähän hankalat nimet kun nyt ei muistu enää mieleen. Oma suosikkini usein on valkoinen pizza, ja näistäkin se veti pitemmän korren. Taikina oli sitkeää ja pehmukkaa, sopivan niukalti hiiltynyttä. Jonoa ei ollut suuremmalti sunnuntai-iltana, ja kaikki nälkäiset löysivät pöydänkulman. Pitsat saatiin eteen puolisen tunnin odottelun jälkeen. Sen kärsi hyvin, sillä odotus palkittaan huippuhyvillä laatupizzoilla! Suositus, peukku, ja onnet tälle Töölön tulokkaalle. Tän kesän paras pizza ja varmasti tulee käytyä uudelleen!





torstai 27. heinäkuuta 2017

Kesä! *life is hard but not today.*

Kesäloma ja ei mitään tekemistä? Taitaa kyllä olla, mutta tässä pari vinkkiä lisää. Joihin liittyy vesi! Nimittäin jos vielä et ole kokeillut melontaa, niin suositukset Siuntionjoelle, hyvästä aloittelijoille sopivasta melontareitistä, jossa kivasti vaihtelevia maisemia.

Jos taas kesähesailtana kaipaa omaa rauhaa ja Zen-hetkeä, sen voi hyvin löytää karun kauniista Merihaan Kulttuurisaunasta, ja sen pehmeistä pellettilöylyistä.

Ja muuten vaan maauimalat, ne on parhaita paikkoja, aikaisin aamulla on vielä tilaa kaakeleiden välissä, voi lipua ja tuntea auringon, sadepisarat ja tuulen, tai vetää rataa kyyneleet silmissä, riippuen päivän olotilasta. Uima-allas on muuten hyvä paikka itkeä, vaikka olet keskellä ihmisiä, olet yksin, ja jos joku erehtyy kysymään onks kaikki okei, niin joo, tää on ihan normaalia ja jatkunut jo pidemmän aikaa. Oisko silmätulehdus...


*life is hard but not today.*



Sauna-1-IPA / Kulttuurisauna


5/5! Tjusträsk

Viimevuoden puolella olin bloggarimatkalla pitkin ja poikin Läntistä-Uuttamaata, ja silloin kävimme tutustumassa SE-Actioniin, joka järjestää monenmoista aktiviteettia seudulla, ja juurikin kajakki- ja kanoottivuokrausta. Silloin, lumisena marraskuunpäivänä, päätin että tänä kesänä noihin maisemiin, kanootti alle ja maailmanparasta mustaherukkajäätelöä syömään Sjundbyn linnalle.


Tilasin kaveriporukallemme kajakit, ja näin painajaisia joessa uiskentelivista kyykäärmeistä. Vähän taisi siis jäskättää ensimmäinen kajakointi. :D Mutta turhaksi se osoittautui! Eskimoita ei nähty eikä tehty. SE-actionin Susse ja kajakit odottivat meitä Siuntion Pappilassa joenvarressa kajakit valmiina. Täydellinen kesäaamu, oli tuuletonta, auringonpaistetta ja fiilis 6/5!


Meloimme noin 6 km matkan jokea pitkin ja Tjusträskin ylittäen Sjundbyn linnalle, jossa tutustuimme vielä linnan historiaan opastetulla kierroksella. Linna on auki vain tiettyinä ajankohtina ja oppaan seurassa, joten aukiolot kannattaa selvittää ensin ennekuin lähtee matkaan. Reissun on tietysti myös yhdistettävä lisää kulinaristisia kokemuksia, Kirkkonummen paras ravintola, Bistro O Mat.






Ja mikä se Kulttuurisauna sitten on? Se on yleinen sauna, Helsingissä, Merihaassa. Kulttuurisauna on muutama vuosi sitten rakennettu, suomalaisen ja japanilaisen arkkitehdin yhteisprojekti, jossa on pyritty miettimään ekologisuutta. Itse rakennus on moderni ja jopa karu, omat visualistin silmät kiittävät rouheutta, betonipintaa, ja simppeliyttä, joku taas voisi sanoa että näyttääpä keskeneräiseltä. Naulatkin vaatekoukkuina! Saunassa on omat osastot miehille ja naisille, yhteinen vilvoittelualue sisällä sekä ulkona, niin etupihalla ilta-auringossa kuin atriumpihalla jonka keskellä kasvaa iso koivu. Uimarappuja pitkin pääsee puhaltamaan mereen.




Paikassa on valokuvauskielto, joten itse on mentävä katsomaan. Ryhmiä ei tänne oteta, ja ymmärrän kyllä miksi. Muutama turisti pyöri samaan aikaan, mutta onneksi muuten oli varsin rauhallista. Saunajuomaa ja pientä syötävää (mm. kananmunia ja salmiakkia!) saa ostaa. Vallilan Panimo on tehnyt oman sauna oluen Kulttuurisaunalle, Sauna - ykkösolut IPAn, joka olikin juuri sopiva palautusjuoma löylyjen jälkeen. Ja tänne haluan marraskuussa, kun on pimeää ja räntää vihmoo vai olisiko se ensilumen aika.