lauantai 13. tammikuuta 2018

Ite tein: Veriappelsiini-kardemummakakku

Nyt niitä saa, veriappelsiineja! Vielä kun saatais lunta maahan ja ladut kuntoon, (pakkasta on jo ihan tarpeeksi), niin tammikuu on  oikein hyvä kuu. Kevättä kohden. Veriappelsiiniini päivässä metodi ei kyllä pitänyt flunssaa loitolla, mutta veriappelsiinikakkupala päivässä lievittittää varmasti oireita :P



Veriappelsiini-kardemummakakku

3 veriappelsiinia
2dl vaaleaa siirappia
4 munaa
2,5dl fariinisokeria
150g voita
2,5dl vehnäjauhoja
n. 2dl digestive keksejä hienonnettuna hienoksi jauheeksi
1,5tl leivinjauhetta
1tl kardemummaa

voita irtopohjakakkuvuoan voiteluun ja korppujauhoja. (oma vuokani oli 22cm halkaisijaltaan.)

Pese veriappelsiiniinit huolellisesti ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Kuumenna vaalea siirappi pannulla kieuhuvaksi, ja lisää appelsiiniviipaleet pannulle. Vähennä lämpöä ja anna hiljalleen porista noin 10 minuuttia. Sulata voi. Yhdistä kuivat aineet keskenään kulhossa. Riko toiseen kulhoon munat, lisää fariinisokeri ja vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon jäähtynyt sula voi ja kääntele sitten jauhot joukkoon. Pingoita leivinpaperi irtopohjakakkuvuoan pohjalle. Voitele vuoan reuna voilla ja korppujauhoita kevyesti. Lado siirapissa pehmenneet appelsiiniviipaleet vuoan pohjalle leivinpaperin päälle, ja kaada sitten kakkutaikina päälle. Säästä siirappi jossa veriappelsiinit keittyivät, ja kaada sitä halutessasi valmiin kakun päälle. Paista kakkua 175 asteessa noin 45 minuuttia. Pienistä kuplista pinnalla huomaa kun kakku on kypsä. Kumoa kakku tarjoilulautaselle, ja poista vuoasta pienen jäähdyttelyn jälkeen, ennekuin siirappijämät jähmettyvät vuoan uriin. Kaada halutessasi pannulla ollu siirappia kakulle ennen tarjoilua mehevöittämään kakkua. Maistuu kylmänä ja vielä paremmalta seuraavana päivänä, vaikka lämpimän teejuoman kanssa. Nokare kermavaahtoa tai vaikka rahkajugua kylkeen.


keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Ravintola Grön ja joululounas.

Joulu alkaa olemaan lusittu, mutta vielä pieni jouluiluun liittyvä juttu tänne blogiin. Kävin nimitäin ennen joulua Ravintola Grönin joululounaalla. Grön on ollut ravintolalistallani jo pitkään, ja kun bongasin Grönin tarjoavan joululounasta, sain aikataulut ja ruokaseuraa sovittua, oli vihdoinkin hyvä hetki bookata pöytä. Joulutunnelmaa ei tuossa kyseisessä päivässä kyllä ollut, vaikka kello oli vain hetkisen puolenpäivän yli, oli pirun hämärää ja satoi vaakasuuntaan niitä kuuluisia märkiä rättejä. Hyytävästä säästä olikin ihana astua pieneen ja lämpöiseltä tuntuvaan Gröniin, saada mänty-omenaglögi käteen ja hyristä tyytyväisenä.

Pikkuinen, simppelisti sisutettu, vuoden 2017 ravintolaksi valittu Grön, oli viimeistä paikkaa myöden täynnä, selkeästi yksi duuniporukka oli valloittanut yli puolet paristakymmenestä asiakaspaikasta. Keittiö on avotilan perällä ja kokit kokkavat annokset siis miltei ruokailijoiden silmien edessä. Ravintolasalin yhden seinän täyttävät kaikenkokoiset säilytysrasiat villiyrtteineen, toisella seinällä on suurikokoinen kasviaiheinen naivistishenkinen maalaus. Tilassa oli varsin hämyisä ja tunnelmallinen fiilis, kynttilät pöydillä, kattovalot himmeänä. Jonkun mielestä olisi ollut jopa ehkä liian pimeää. Valokuvista tulikin sitten aikamoista suttua kuten näkyy.


Grönin joululounas oli kolmen ruokalaijin esitys, jossa pääpaino oli ravintolan nimeä mukaillen kasviskunnan tuotteilla. Menun sai joko aivan kasviksena tai liha - kalalla. Aidot maut maistuivat ja annoskoko oli todella hyvä, ehkä jopa itselleni hitusen liian suuri, sillä paikalta piti melkein lyllertäen poistua. :D Alkuun otimme siis kuumat omenamehupohjaiset glögit, jotka tuotiin mummolan eripari kaffekupeissa. Alkoholillisessa versiossa olisi laitettu calvadosta sekaan, mutta holittomasti mentiin näin alkuun. Ruokien kanssa otimme lasilliset henkilökunnan suosittelemaa biodynaamista valkkaria joka oli kivan sävykäs niin väriltään kuin maultaan. 3 ruokalaijin lounas, lasi viiniä ja glögi teki pari euroa alle 60.

Alkuun saimme myös juureen leivotut jättimäiset, Juha Miedon kämmenen kokoiset leipäviipaleet. Ne saapuivat vielä lämpiminä, kirnuvoin, seljankukkasuolan ja paahdettujen auringonkukansiementen kanssa. Leipien kanssa piti hiukan taistella, ja veistää ne itse paremmin suuhun ja käteen sopiviksi paloiksi. Mutta maku ja sitkeys oli buenoa. Tutkimme menuta tarkemmin ja selvitimme vielä jo aikaisemmin ravintolaan ilmoitetut ruokarajoitteemme. Sen verran häslää taisi isompi pöytäseurue tuoda, että noissa ruokarajoitteissa vähän oli ongelmia, mutta vege sai kasviksensa ja liha lihansa lopulta. Petyin kyllä jälkkäriin, sillä manteliallergian takia omasta annoksestani puuttui yksi komponentti kokonaan, mantelikakkupalalle ei ollut korvaavaa.

Alkuruoka, punajuurta sipsinä, ja varrenjauhepölynä sekä tartarpihvi (sipsikeon alla) oli herkullinen ja tummasävytteinen annos. Kasvis söi lihan tilalla härkäpapuja tyytyväisenä. Karmiva nälkä sai jo tässä vaiheessa hyvin kyytiä. Annoskoko oli ruhtinaallinen alkuruoaksi, pääruoka oli sitten miltei samaa luokka.



Pääruokana oli annos, joka sisälsi pääraaka-aineena maa-artisokkaa. Paahdettujen maa-artisokkapalojen lisäksi maa-artisokkaa puristettiin sifonilla myös ilmavan pyreen muotoon, ja tämä maistui aivan jouluiselta imelletyltä perunalaatikolta! Maa-artisokkakeon päällä oli myös ihan sellaisenaan herkkusieniviipaleita ja niiden päällä siemennäkkäri juustoraastekuorella, sekä sivussa pieni keko mätiä ja herneitä. Bechamelkastike, joka velloi lautasella, oli taivaallisen makuinen. Annos oli koottu aineksista, joita ei itse ihan heti yhdistäisi toisiinsa, ja varsin erikoiselta settiltähän tuo kuulostaa. Muodot, värit, rakenteet ja kaikki nämä eri aineksien sirkus tekivät sen, että tulihan se suomalainen buffetjoulupöytä vähän mieleen, siinähän sitä on, vähän kaikkea koottuna samalle lautaselle :D  Hyvin tämän nautti ja ehdoton joulufiilis kyllä tuli tuosta maa-artisokkapyreen makeasta mausta.

Jälkkäri oli perinteikäs talviajan jälkiruoka, uuniomppuja ja pehmeää jäätelömoussea lämpimällä kinuskilla, takuuvarma herkku. Itseltäni tosiaan puuttui se mantelikakunpala. Kepeästi sai pari tuntia kulumaan, ja parasta kun ei ollut kiirettä vilkuilla kelloa vaan iltapäivä oli aivan vapaata. Odotukset olivat itselläni korkealla ravintola suhteen, ja niitä melko hyvin täyttyikin. Iltaserviisille sitten seuraavan kerran, mutta tämä joululounasidea oli oikein kiva muuten vain iltaisin aukiolevalta finedine-raflalta.




perjantai 22. joulukuuta 2017

Ite tein: Uuniriisipuuro

Joulunajan suosikkejani on aina ollut pehmeä riisipuuro. Riisipuuron keitto vain vaatii aikaa lieden äärellä, juuri silloin kun on viisi kuusi muuta joulupuuhaa tehtävänä. Mutta sitten tajusin, että puuronhan voi myös laittaa uunissa ja vapauttaa kädet muihin hommiin. Liedellä voittanutta riisipuuroa ei mikään kyllä voita, mutta varsin kelvollinen tulos tulee tästä hyvien lisukkeiden kera. Tuo kuori, joka muodostuu puuron pinnalle, jäi kyllä syömättä...



Alkuperäinen idea tuli napattua Liemessä Jenniltä.

Uuniriisipuuro 1,5 litran uunivuokaan tehtynä (neljälle-kuudelle)

2dl puuroriisiä
1 litra punaista maitoa
suolaa
voita vuoan voiteluun


Voitele vuoka voilla. Sekoita sitten kaikki aineet vuoassa. Paista uuniriisipuuroa uunin alatasolla 175 asteessa noin 1,5 tuntia. Sekoita puuroa alkuvaiheessa muutamia kertoja. Tarjoa perinteisten lisukkeiden tai uusien muokkausten kanssa.



sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Menneen ajan joulumarkkinat Lohjalla.

(Yhteistyössä Visit South Coast Finland)

Jouluista tunnelmaa rantäsateesta huolimatta! Olin viime viikonloppuna jo itselleni melkein vuosittaiseksi perinteeksi tulleella LUMON (Länsi-Uudenmaan Matkailun) bloggariretkellä, ja tämä reissu tehtiin joulutunnelmissa Lohjalle. Kohokohtana oli tietysti kadonneen joulufiiliksen metsästys (ainakin itselleni) Lohjan menneen ajan joulumarkkinoilla.





Lohjan joulumarkkinat olivat itselleni aivan uusi juttu, ja Lohja muutenkin melko tuntematon paikka. Markkinat pidetään vuosittain joulukuussa yhtenä viikonloppuna. Väkeä markkinoille riittää kauempaakin, joten kaupungin parkkispaikoilla tarvitaan luultavasti kärsivällisyyttä. Markkinat yllättivät minut todella positiivisesti. Kysessä todellakin on menneen ajan joulumarkkinat, joissa myyntikojujen ulkonäköön, myyjien asuihin, ja myös tuotteisiin on kiinnitetty paljon huomiota. Tunnelmaa on! Lakumyyntikojuja eikä pölypusseja löydy. Markkinat pidetään Lohjan Pyhän Laurin kirkon ympäristössä, ja alue on yllättävän laaja, kojuja on about sata! Täällä saa helposti kulumaan parikin tuntia, kunhan on muistanut vetäistä aamulla villapöksyt jalkaan, hyytävään ilmaan ei voi varautua liiaksi!

Myös Lohjan museolla: vanhalla pappilalla, navetta- ja aittarakennuksilla oli jouluista tunnelmaa ja museoon oli markkinoiden ajan vapaa pääsy. Kirkossa oli myös ohjemaa, joten sinne oli hyvä mennä hetkeksi lämmittelemään kohmeista oloa ja kuuntelemaan joululaulukonserttia.




Markkinoilta ostin kotiinviemiseksi Lohjansaaren omenoita, hunajaa ja leivonnaistuotteita. Omenaa tuli myös syötyä omenahyveen muodossa, ja pehmeä riisipuuro meni kevyestä lounaasta Puurola pop-up ravintolateltassa. Markkinoiden ravintolapuolta ollaan kuulemma kehittämässä, ja nämä pop-up tyyppiset ravintolat saattavat saada jatkoa ensivuoden markkinoilla. Kunhan ravintolatelttoihin laitetaan vielä lämpölamput hohkaamaan ja pidetään kiinni tuosta menneen ajan hengestä, niin hyvältä kuulostaa.




Markkinoiden lisäksi bloggarijoukolla pääsimme tutustumaan Cafe Lauriin, joka on varsin kotoisa ja lämminhenkinen kahvila Lohjan keskustassa. Ja kun lohjalla oltiin, kävimme tietysti myös 100 metriä maan alla, Tytyrin elämyskaivoksessa. Knoppitietona se, että Kone testaa pivenpiirtäjiin menevät hissinsä tuolla, parhaimmillaan 350 metriä syvässä hissikuiluissa, wow!


lauantai 2. joulukuuta 2017

Ite tein: Mustikka-kookos-banaanileipä

Itselläni ei ole joulfiilistä sitten vielä yhtään, en tänäkään vuonna sitä mitenkään riemuiten odota.
Joulufiiliksen hakua kuitenkin on luvassa, sillä muutamalla joulutorilla olen suunnitellut piipahtavani. Ehkä höryävä glögimuki ja palelevat varpaat yhdistelmä auttaa, saa nähdä.

Eli jotain muuta kuin tähtitorttuja kehiin.

Banaanileipää siis. Suolainen ja samalla makea, aamiaispöytään tai iltapäiväteelle. Banana bread hakusanalla tulee tsiljoona hakutulosta, (ja ehkä nyt myös yksi lisää :D), mutta kyllähän suosiolla jotain perääkin on. Helppo, leipurin halutessaan super terveellinen, mehevä ja maukas leivän ja kakun välimuoto. Kuivakaappia kannattanee tutkia hiukan syvemmältäkin, voi tehdä leipään sopivia mainioita löytöjä. Ja lisää makeutta saa muutamasta ruokalusikallisesta juoksevaa hunajaa. Varoituksena kuitenkin, ei korvaa korvapuustihimoa, eikä riitä sokerihiirelle. ;)




Mustikka-kookos-banaanileipä

2dl kookosjauhoja
1dl kaurahiutaleita
0,5dl tattarihutaleita
4 kananmunaa
4 kypsää banaania
2rkl rypsiölyjä
1tl psylliumia
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1tl kanelia

0,5dl mustikoita
(kookoslastuja)

Muussaa ronskisti haarukalla 3 ja puoli banaania. Sekoita isossa kulhossa kuivat aineet, lisää munat ja banaanimössö ja sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon mustikat varovasti taikinaan käännellen.

Voitele leipävuoka voilla ja jauhoita kookosjouhoilla. Kaada taikina vuokaan ja asettele sen päälle puolikas banaani koristeeksi kuten haluat, ripottele halutesasi myös kookoslastuja. Paista leipää 175 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia, riippuen uunin tehosta. Anna leivän hiukan jäähtyä, kumoa se ulos vuoasta ja nauti vielä hivenen lämpimänä, suolaisen voin kanssa ja hyvän teejuoman kera. Sunnuntain lazy-jazz jos soi vielä taustalla niin bueno.