torstai 18. toukokuuta 2017

Ite tein: Raparperi-minttujäätelö

Kevät, vihdoin täällä! Ja tulee se jädekausikin sieltä ja aika taas kokeilla jätsimestarin taitoja ihan kotona. Itse aloitin raparperijädellä, joka onnistui mainiosti. Tämä jäätelö syntyi todella helposti ja nopeasti, ilman jätskivempeleitä ja -koneita. Pohjana kondensoitu maito ja vispikerma, siihen sitten raparperihilloa ja minttua tuomaan keväistä makua.  Mmmm....



Raparperijäätelö (noin 6-8 hengelle)


300g raparperiä
1rkl vettä
(1/2dl sokeria)
2dl vispikermaa
1 tlk (375ml) kondensoitua maitoa
1/2 ruukku minttua tai sitruunamelissaa
marenkia

lisäksi tarvitset pakastuksen kestävä astian, esimerkiksi suorakaiteen muotoisen leipävuoan.

Huuhdo ja kuori raparperinvarret ja paloittele paloiksi. Keitä ja pehmennä raparperejä miedeolla lämmöllä tilkassa vettä hiukan hillomaiseksi, mutta kuitenkin niin että osa raparperin paloista säilyy kokonaisina sattumina jäätelöä varten. Jos pidät makeasta, voit keittää sokerin kanssa, mutta jäätelöstä tulee melko makeaa muutenkin kun käyttää makeutettua kondensoitua maitoa. Anna raparperien jäähtyä. Vatkaa vispikerma isossa kulhossa vaahdoksi ja sekoita kondensoitu maito joukkoon. Silppua minttu pieneksi ja sekoita jäätelöpohjaan. Minttu antaa vahvaa makua, kevyempi vaihtoehto on sitruunamelissa. Kun raparperit ovat jäähtyneet lisää nekin kulhoon ja sekoita massa tasaiseksi. Kaada massa astiaan, peitä kelmulla ja siirrä pakkaseen noin kuudeksi tunniksi. Anna jäätelön lämmitä hetki ennen tarjoilua ja koristele jäätelö esimerkiksi marengeilla.






keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Tukkutorin Kala, Teurastamo, 8.4.17

Siitä on muutama viikko vierähtänyt kun ruokabloggaajat ja ruokafanit kerääntyivät Helsingin Teurastamolle, What's Cooking Hel -tapahtumaan. Tuli siinä huomattua, että Teurastamon aleella tulee ilmiselvästi käytyä ihan liian harvoin. Uusia safka- ja juomapaikkoja ja oli putkahdellut pihapiiriin, joista tähän on nostettava Tukkutorin Kala, vaikka visiitistäni on jo kohta kuukausi ehtiä vierähtää. Putiikki tarjosi nimittäin aivan mahtavan lauantailounaan! Kalakauppa oli tuolloin ensimmäistä päivää auki ravintolana, kalakauppapuoli oli vielä kiinni. Me "testi"lounastajat hykertelimme tyytyväisinä niin paikan visuaaliselle ilmeelle kuin herkulle ruoalle. Lounaslista näyttää päivittyvän tuonne naamakirjan sivuille, joten sieltä kurkkimaan. Tuolloin avajaispäivänä paikan henkilökunta mainitsi myös että aikomusta on olla auki loppuviikosta myös iltaisin ruokailuravintolana. Mutta tällä hetkellä löysin tietona vain ma-la 7-18 aukiolot.




Lounaaseen kuului noutoveneestä (eikö olekkin upea!) kylmät ja kalaisat alkupalat ja salaattit. Lautanen tuli kukkurallensa täyteen ja mieli olisi tehnyt tehdä vielä uusi rundi veneen ympäri. Pääruoka kuitenkin oli tuloillansa, vaalea bouillabaisse keitto, turskasta, jossa oli ihanasti makua ja maistui mm. kurkuma. Soppa sopi todella hyvin kevätpäivään. Toivottavasti porukat löytävät Teurastamon uuden tulokkaan, helposti lähestyttävää kalaravintolaa ja kalakauppaa moni varmasti on etsiskellytkin.



maanantai 17. huhtikuuta 2017

Brunssia Helsingissä, IPI Kulmakuppila

Vihdoin tuli se lauantaipäivä eteen, kun kauan mielessä pyörinyt IPIn brunssipöytä ja Kallion kirppistely- ja putiikkikierros pääsi toteutuksen asteelle. Kävelykierroksella muuten löytyi mahtava pieni Avikaisten leipomo, jonka ruisleipäkissat hymyilivät ikkunassa. Tuonne nostalgialeipomoon täytyy ehdottomasti tehdä oma visiittinsä kunhan vain sattuisi olemaan sopivasti auki! Onko jollekkin tuttu paikka?

Mutta siis brunssiin. IPI Kulmakuppila on todella suosittu brunssipaikka, jonne pöytävarauksia ei oteta, ja noutopöytä brunssia on tarjolla vain lauantaisin. Siksi isolla porukalla tänne meneminen on vähän riskaabelia ja pöytää saattaa joutua odottamaan helposti vartin tai reilunkin. Parille hengelle pöytä vapautui onneksi viidessä minuutissa, alkoi nimittä kuola jo tippumaan takinkauluksille katsellessa värikkään brunssipöydän herkkuja. Arkisin IPIstä saa pienempää aamiaista ja soppa- ja salaattilounasta ja tiskiltä kakkupaloja ja muita herkkuja.



Jos IPI ei ole vielä sinulle tuttu, pienenä valaistuksena voit lukaista täältä IPIn syntytarinan. Ipin miljöö on vaalea, raikas, valoisa ja modernisti sisustettu, sekä lämminhenkinen palvelultaan. IPIssä työskentelee kehitysvammaisia tarjoilu- ja kahvilatöissä, joka on isommankin peukun arvoista toimintaa.

Brunssivalikoima on laaja ja lähentelee jo huimasti enemmän lounasta kuin aamiaista. Noin 22 euron hintaan on vastinetta hyvin. Perinteisestä aamiaisesta muistutti oikeastaan vain spelttipuuro ja smoothie itsesään, muuten kasvisvoittoisat salaattikuhlot valtasivat notkuvan noutopöydän. Brunssi alkaa klo 11, ja yhtään aikasemmin ei sopisi ainakaan itselleni näin ruokaisa herätys. Lämpimänä tarjottiin tomaattista kanapataa, paahdettuja perunoita ja helmijyväkuskusta. Karpalomehu, kahvi ja tee kuuluivat myös brunssin hintaan.



Jälkkäripöydästä piti tietysti kokeilla vielä kaikkea, vaikka ähkyn partaallahan sitä jo oltiin. Ensin on hyvä yritää huijata itseään raikkalla hedelmillä, mutta marjapiirakka, itse tehdyt kaurakeksit ja yltiösöposti espressokuppeihin annosteltu vispipuuro oli vielä maistettava. Onkin hyvä tulla IPIin kiireettömälle brunssille ja nauttia rauhassa lauantaipäivästä. Kuitenkin pöytiin jonottajia oli miltei koko brunssilun ajan kärkkymässä pöytiä, joten ylenpalttista hengailua ja someräpläilyä en itse kehtaisi harrastaa.


IPI:n Brunssi oli sellainen jonka mielellään toistaisi vielä uudemman kerran. Laatu ja määrä oli hyvää ja runsasta. Namskis!






lauantai 8. huhtikuuta 2017

Ite tein: Uunikasviksia, broileria ja caesarjugurttikastiketta - pääsiäispöydän varma ja helppo nakki.

Ajattelin jakaa tänne huippuhyvän ja ihan tämän kevään suosikkiruokani, jonka reseptin nappasin muutama kuukausi sitten Hesarista. Nimittäin broilerinfile-uunikasvisvuoan ja nerokkaan caesarjugukastikkeen. Herkullinen, helppo ja freesin makuinen uuniruoka on kyseessä. Kastike on sitten ihan must! Tämä sopii myös tulevaan päsiäiseen, väreinä kun on keltainen ja vihreä, winkwink :D


Muutama oma muokkaus kuitenkin reseptiin. Vaihdoin tavallisen Dijonsinapin siemenelliseen dijonsinappiin, sillä se nyt vaan on niin hyvää ja löytyi kaapista, samoin kuin korianterinsiementen tilalla maustekaapissa oli korianterimaustejauhe jo valmiina.


Uunikasviksia, broileria ja caesarjugurttikastiketta (noin viidelle)

n. 8 kpl perunoita
1 n. 400g parsakaali 
100g lehtikaalia
3 rkl öljyä
3 valkosipulinkynttä
2 rkl hunajaa
1 tl kurkumaa
1 tl korianterijauhetta (alkuperäisohjeessa korianterinsiemeniä)
1 tl suolaa
400g broilerin sisäfileetä

Caesarjogurttikastike:
2 dl maustamatonta jogurttia
1 valkosipulinkynsi
2 sardiinifileetä tai anjovisfileetä
2 rkl sitruunamehua
1,5 tl siemenellistä dijoninsinappia (alkuperäisohjeessa tavallinen Dijon)
ripaus sokeria


Pese perunat ja leikkaa lohkoiksi. Pese parsakaali, leikkaa varsi viipaleiksi ja irrottele nuput. Huuhtele ja suikaloi lehtikaalinlehdet, ota kova keskiruoti pois. Nosta kulhoon parsakaalit ja lehtikaalisuikaleet ja lisää joukkoon 1 rkl öljyä. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet.
Sekoita loput öljystä, hunaja, kurkuma, korianterijauhe ja suola kulhossa. Levitä perunat ja broilerin sisäfileet uunipellille leivinpaperin päälle. Kaada päälle öljymausteseos ja sekoita. Kypsennä 225 asteisessa uunissa 25 minuuttia.

Kun ruoka kypsyy uunissa, tee caesarjogurttikastike. Purista kuorittu valkosipulinkynsi jogurtin joukkoon. Murskaa sardiinifileitä haarukalla ja lisää jogurtin joukkoon. Mausta vielä sitruunamehulla, dijoninsinapilla ja ripauksella sokeria.

Nosta peruna-broileripelti ­uunista. Kaada perunoiden päälle parsakaalit ja lehtikaalit. Jatka kypsentämistä vielä 10 minuuttia.

Tarjoa lämmin ruoka kylmän caesarjugurttikastikkeen kanssa.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Lounaalla: Ravintola Tres, Turku

Turkuun asti kun pääsee niin kyllähän sitä pitää käydä kokemassa Turun raflatarjontaa. Nyt löytyi ihan uudenkarhea ravintola Tres, Hansakorttelin kyljestä, entisen Hesen tiloista. Taitaa olla just ja just pari kuukautta vanha ravintola. Lounaslista vaikutti lupaavalle ja jopa edulliselle Helsinkivinkkelistä, joten oven rivasta vetäisy ja sisälle!


Tresin suuntaus on kuulemma kohti espanjalaista makumaailmaa, mutta näin lounaalla sitä ei kovin huomannut. Tilasin kukkakaalirisoton ja seurassa syötiin myös bouillabaisse-keittoa. Ravintolan sisustus oli koruton ja simppeli, paitsi takaseinän ornamenttitapetti rikkoi linjaa. Mustaa, harmaata ja valkoista, tarjoilijoiden siistit valkoiset asut kuin myös paksut kankaiset lautasliinat näin lounasaikaankin toivat fiiliksen tasokkaasta paikasta.

Oma kukkakaalirisottoni oli hiukan liian suolaton. Vegeihmiselle toimii näin, mutta vaikka rapsakaksi paistetun proscuittokinkkusen tai pekonimurujen kanssa olisi suolatasapainon saanut kohdalleen ja annoksen parempaan balanssiin. Annos oli reilu ja keväisen kaunis. Ruokien ulkonäköön oli muutenkin panostettu huolella. Kaikki naapuripöytiin viedyt lista-annokset näyttivät houkuttelevilta.



Boulabaisse kalakeitosta löytyi runsaasti muutakin kuin lientä, muistaakseni kolmea lajia kalaa ja simpukoita. Liemi oli mahtavan makuinen, sopivan mausteinen soppa lämmitti ja laittoi sopivasti nenäröörit auki toivottavasti viimeisistä kevätflunssista. Boulabaisse veti selkeän voiton tässä pöydässä ja ansaitsi itseltäni aikamoista annoskateutta. Näihin kympin lounaisiin sisältyi vielä kahvi ja alkuun talon omaa verrattoman hyvää simennäkkäriä hernelevitteellä. Varsin kohtuullista! Ystävällinen ja innostunut Turun murretta puhuva ravintolasetä toi oman lisänsä. :) Paikasta jäi positiivinen fiilis, mutta ensi keralla (tietysti) tapani mukaan valitsen toisen lounaspaikan.

Tähdet: 3